Legendojen keskellä

Legendat ja todellisuus, alkuperäisuskonto ja katolilaisuus kietoutuvat toisiinsa altiplanolla. Boliviassa tuntui, että uskomukset ja esi-isiltä perityt tavat olivat arkipäivää. Ylängön kulttuuri on myös Perussa hyvin samanlaista, tosin ehkä vähän vähemmän villiä kuin naapurimaassa.

Bolivian ylängöllä, maastossa, johon vie laamapolkujen lisäksi ainoastaan jeepillä kuljettava reitti, saavuimme hylättyyn kylään. Aikoinaan paikalla oli kukoistava kylä, joka kaivoi hopeaa läheisestä vuoresta. Nykyään alue on tyhjä, sillä kylän yllä on kirous, joka pelottaa edelleen lähialueiden asukkaita. Kylä perustettiin viisisataa vuotta sitten. Kaksisataa vuotta sitten se hylättiin. Mitä siis tapahtui? Oppaamme osasi kertoa aavekylän tarinan:

Vuoren juurella oli suuri kylä, jonka päällikkö määräsi tarkkaan asukkaiden elämäntavan. Jokainen nainen naitettiin seitsemälle miehelle, ja syntyvät tyttölapset myytiin. Vastineeksi saatiin ruokaa ja jauhoa, jolla valkaistiin talojen seinät. Miehet tekivät töitä viereisen vuoren kaivoksessa, josta kaivettiin hopeaa.

Aikojen kuluessa kylän asukkaista alkoi tuntua, että heidän tapansa elää ei voi olla oikea. Kyläläiset kokoontuivat keskustelemaan, mitä asialle voisi tehdä, ja lähettivät lopulta kaksi miestä Potosín kaupunkiin, jonka hallintoalueeseen kylä kuului. Toiveena oli, että alueelle lähetettäisiin apuvoimia, jotka saisivat päämiehen kuriin.

Perillä Potosíssa miehet menivät virkamiesten puheille. Hallinnolla oli kuitenkin liian kiire muiden asioiden kanssa, eikä ketään haluttu lähettää kaukaiseen kylään. Seuraavaksi miehet kertoivat ongelmasta papille. Pappia kyläläisten tarina säälitti, ja hän lupasi tulla kylään opettamaan sen asukkaille kristillisempiä elämäntapoja.

Kylän päällikkö tiesi kaiken aikaa, mitä kyläläiset hänen selkänsä takana juonivat, sillä hän oli kukapa muukaan kuin itse paholainen. Papin saapuessa kylään päälliköllä oli hänelle valmiina lahja, paketillinen kultaa ja hopeaa. Kun pappi otti lahjan käteensä, hän joutui päällikön valtaan. Hän ei enää kyennyt auttamaan kyläläisiä, vaan palasi kaupunkiin.

Kului seitsemän vuotta, ja kylän elämä jatkui entisellään, kunnes kylään saapui Potosísta lähetetty piispa. Piispaa oli odottamassa samanlainen paketti, kuin aiemmin saapunutta pappiakin. Piispa pyysi, että lahja asetettaisiin maahan häntä odottamaan, eikä näin joutunut pahan valtaan. Närkästynyt paholainen sanoi piispalle, että heidän pitäisi puhua: hän voisi kertoa piispalle, miten tätä hänelle tuttua kansaa kannattaa johtaa. Piispa suostui ja ehdotti, että he tapaisivat seuraavana aamuna ennen auringon nousua.

Aamulla, vielä pimeässä, piispa ja kylän päämies tapasivat. Piispa sanoi, että suostuu kuuntelemaan päällikköä, kunhan tämä ensin vie erään kirjan viereisen vuoren laelle. Paholainen lähti kantamaan pyhää kirjaa ja sai sen lopulta perille vuoren huipulle. Väsyneenä hän nukahti kirjan viereen.

Aamun ensimmäiset auringonsäteet herättivät paholaisen, joka huomasi, että kirja oli kahlinnut hänet vuoren seinämään. Kyläläisten petoksesta raivostuneena hän kirosi kylän ja sen läheisen kaivosvuoren. Ajan kuluessa kirous alkoi vaikuttaa, ja kyläläiset kuolivat yksi kerrallaan sairauksiin ja onnettomuuksiin. Myös kaikki, jotka myöhemmin löysivät vuoresta hopeaa, kuolivat ennen aikojaan.

Kylässä oli merkkejä myös uudesta asutuksesta. Kymmenisen vuotta sitten joukko ihmisiä oli muuttanut jälleen kylään ja alkanut kaivaa hopeaa viereisestä vuoresta. Uudetkin rakennukset oli kuitenkin hylätty pian, sillä öisin aavekylä heräsi elämään, ja kaikkialta ympäriltä kuului kyläläisten elämän ääniä. Uskomukset elävät maaseudulla edelleen vahvoina.