Matka jatkuu Perun puolella

Viimeiset päivät Boliviassa kuluivat Titicaca-järven rannalla. Yövyimme Copacabanassa, mistä teimme päiväretken Isla del Sol -saarelle. Saari oli pyhä jo inkoja edeltävälle Tiwanacu-kulttuurille. Valloitettuaan alueen inkat tekivät siitä tärkeän uskonnollisen keskuksen. Inkojen tekemistä rakennelmista jäljellä on kuitenkin vain muutamia raunioita, joten niiden katselun lisäksi kävelimme kolmen tunnin matkan saaren halki. Kävellessä pääsimme katselemaan saarta ja järveä ja kuvittelemaan menneitä aikoja.

Kokemusta häiritsivät hieman polun mutkissa olevat paikalliset, jotka myivät naposteltavaa turisteille, ja lapset lampaiden ja laamojen kanssa, jotka halusivat valokuvaan korvausta vastaan. Turismi lisäelinkeinona saarelaisille ei tietenkään ole huono asia, mutta turistien kohtelun toivoisi olevan vähän vähemmän päällekäyvää.

Copacabanasta jatkoimme suoraan Perun puolelle Cuscoon. Toisin kuin Argentiinan ja Bolivian rajalla, kävellen tapahtunut rajan ylitys oli rauhallinen. Tavarasäkkejä muurahaisten tavoin juoksujalkaa kantavien ihmisten sijaan rajalla oli ainoastaan turisteille lähes mitä tahansa kaupittelevia paikallisia. Ilmeisesti tämä raja ei ole tavaraliikenteelle tärkeä, koska tavaraa voidaan kuljettaa maiden välissä olevaa järveä pitkin.

Meille oli Copacabanassa myyty tilava bussi, jossa on wc ja jonka matka-aika olisi noin kuusi tuntia. Täkäläiset bussit jo tuntien oletimme, että matka kestäisi lähemmäs kahdeksan tuntia, kuten opaskirjakin antoi ymmärtää. Kun vaihdoimme bussia Punossa Perun puolella, meidät ohjattiin bussiin, joka oli jo nähnyt parhaat päivänsä. Jalkatilaa oli vähän, eikä bussissa tietenkään ollut vessaa.

Epätoivo alkoi kasvaa, kun kuuden tunnin matkan jälkeen oltiin vasta edellisessä kaupungissa, ulkona oli pilkkopimeää ja satoi, ja tv:stä alkoi jo toinen toisesta maailmansodasta kertova elokuva. Lopulta pääsimme perille Cuscoon puoli yhden jälkeen yöllä, yli yhdeksän tuntia matkattuamme. Onneksi majapaikka oli varattuna ja taksi vei meidät sen ovelle.

Hospedaje Royal Frankenstein oli miellyttävä kauhuaiheisesta sisustuksestaan huolimatta, akvaariossa oli isoja kaloja ja viidakon keskellä iguana. Majapaikan isäntäväki oli erittäin ystävällistä: saimme jopa yöpalaksi keksiä ja banaania, kun valitimme nälkäämme.

Cuscosta matka jatkuu tietenkin Macchu Picchuun, jonka valloitamme huomisaamuna, jos kaikki menee edes suurinpiirtein suunnitelmien mukaan.