Inkapolulla

Kolmen päivän retki Takesi-reitillä oli ristiriitainen mutta hieno kokemus. Matka alkoi autokyydillä pikkukylään, josta mukaan lähti ensimmäiseksi päiväksi toinen kantaja. Vähän kylän jälkeen auto pysähtyi ylämäkeen ja kuski totesi, että tästä on hyvä lähteä matkaan.

Reitti alkoi lähes tuhannen metrin nousulla, ja tietysti sateessa. Kaksi kantajaa hävisivät pian näkyvistä, ja mukanamme kulkeva kokki piti koko ajan pienen etumatkan. Vaikka olimmekin muuten korkeuksiin tottuneet, vaellus rinkka selässä tuntui raskaalta. Hotellista lähtiessä meitä vielä huvittivat kevyet rinkat, joissa kannoimme ainoastaan omat vaatteemme ja makuupussit ja -alustat.

Noin 4700 metrissä oli vaelluksen korkein kohta, loppupäivä olikin lähinnä alamäkeä ja sääkin parani. Takesi-pikkukylän verenhimoiset koirat olivat matkan pelottavimmat eläimet. Ensimmäisen yön vietimme paratiisimaisen vehreässä laaksossa, jota ympäröivät vuoret ja vesiputoukset.

Toisena päivänä laskeuduimme vuorten rinteitä kiertäviä polkuja ja päädyimme lopulta subtrooppiselle yunga-alueelle. Oppaidemme toiminta alkoi vaikuttaa hieman hapuilevalta: Kävelimme sillalle, joka olikin poikki, ja jouduimme palaamaan ja käyttämään kiertotietä. Yöpymispaikkamme oli läheisen kaivoskylän varaston vieressä, ympäristö oli roskainen ja ympärillämme käveli kanoja ja lehmiä. Kokki-opas ja kantaja jättivät meidät tähän ja lähtivät etsimään kerosiinia, joka oli päässyt loppumaan.

Kolmantena päivänä kävelimme parin tunnin matkan lähikylään, josta bussime lähti. Bussikyyti tuli kun ehti, reippaasti myöhässä. Paluumatka oli hurja, kun bussi mutkitteli jyrkänteiden reunoilla. Onneksi kuski ei varmasti ollut ensimmäistä kertaa tällä tiellä...

Ehkä hienointa retkessä oli luonnon rauha: emme nähneet ketään muuta vaeltajaa reitillä. Kivetty inkapolku oli komea, ja maisemat jylhiltä vuorilta avocadoja ja banaaneja — ja myös koka-lehteä — kasvavaan laaksoon vaikuttavia. Vaikka opastus ei aina vakuuttanutkaan, oli toisaalta mukavaa, että turismi tuo töitä. Sekä kokki-opas Ignacio että kantaja Javier puhuvat äidinkielenään aymaraa ja ovat kotoisin lähialueilta.