Turvallisesti Limassa

Chinchasta emme oikein saaneet otetta. Kaupunki oli hälyinen, kaoottinen ja ruma. Toisaalta ihmisvilinä, valtava toriviidakko ja moottoripyörätaksit olivat myös kiehtovia. Afrokulttuuri, jota opaskirja oli hehkuttanut, ei näkynyt kaupungissa juuri muussa kuin joidenkin vastaantulijoiden tummassa ihonvärissä ja kasvonpiirteissä. Yritimme löytää afroyöelämää, mutta löysimme vain pari satunnaista baaria ja loputtomasti kasinoita. Niinpä menimme nukkumaan. Myöhemmin Lonely Planet tiesi kertoa meille, että yöelämä olisi ollut jossakin sivummalla olevassa kaupunginosassa, puolen tunnin matkan päässä keskustasta.

Tulimme Chinchasta lauantaina Limaan, kun Annilla oli nousevaa kuumetta ja kaipasimme vähän rauhaa jatkuvasta reissaamisesta. Kävimme lääkärissä, joka totesi syylliseksi vatsapöpön ja antoi lääkkeeksi antibioottia.

Kun saavuimme bussilla Limaan ja astuimme ulos bussiasemalta, paikalliset ihmiset vetäisivät meidät sisään lipputoimiston suojiin ja sanoivat, että kadulla ei ole turvallista. Pian joukko nuoria juoksi pitkin katua. Nuorten ympärillä oli poliiseja, jotka heiluttivat pamppujaan. Tilanne meni ohi nopeasti. Kysyimme ympärilläolijoilta, mitä oikein tapahtui. Meille kerrottiin, että nuoret olivat futisfaneja, ja että niitä kannattaa varoa, sillä meno voi nopeasti ryöstäytyä käsistä.

Limassa, kuten varmaan kaikissa suurkaupungeissa, tuloerot korostuvat. Liman ympäristössä asuvat monet Perun kaikkein vauraimmista ihmisistä. Miraflores on rikkaiden kaupunginosa, jossa on hienoja ravintoloita ja amerikkalaistyylinen ostoskeskus. Toisaalta kaupungin ympärille kasvavat myös hökkelikylät, joihin ihmiset muuttavat maalta paremman elämän toivossa. Kahdeksankymmentäluvulla maaltamuuttoa lisäsi myös terrorismi.

Ensimmäiset kaksi yötä nukuimme Friend's House -hostellissa. Huoneemme oli kuitenkin ikävän homeinen ja yöllä ihmiset melusivat niin, ettemme saaneet nukuttua. Vaihdoimme majapaikkaa The Point -hostelliin, joka on aivan mahtava paikka. Oikeastaan matkamme sulkeutuu mukavasti ympyränä. Ensimmäinen majapaikkamme, Casa Roja Santiagossa, oli hengailuhostelli omalla pienellä puutarhalla. Nyt olemme taas matkan viimeiset päivät hengailuhostellissa, jonka puutarhan riippumatoissa voi loikoa kirjaa lukien.

The Point on Barrancossa, entisessä boheemikaupunginosassa, jonka värikkäät talot ja leppoisa tunnelma viehättävät. Suomeen palattua jää varmasti kaipaamaan lämmön lisäksi kirkkaita värejä. Kaikissa neljässä matkamme maassa kirkkaat punaiset, lämpimänkeltaiset, vihreät ja syvänsiniset värit ovat koristaneet seiniä, kankaita ja ihmisten vaatteita.

Kun eilen kerroimme lompakosta, joka meiltä yritettiin ryövätä, kuulimme muilta matkaajilta erilaisista asioista, jotka heiltä oli kadonnut. Moni oli ollut varomaton ja laittanut esimerkiksi päivälaukkunsa bussin ylähyllylle. Harmittavinta on, kun kuvat tai matkapäiväkirja katoavat. Paras tarina, joka kerrottiin, oli kuitenkin rosvosta, joka kohteliaasti palautti ryöstettäville muistikortit, passit ja kortit, joille hänellä ei ollut käyttöä. Tällaista rosvoa tekisi melkein mieli kiittää ryöstön jälkeen!